Kokeenomaista harjoitusta

Viime kerralla treeneissä teimme kokeen omaisen harjoituksen. Tein sen Tepon kanssa ja osasta liikkeistä tuli oikein hyviä pisteitä, osasta taas ei niinkään. Rally-toko kisaajan näkökulmasta liikkurin kuunteleminen on yllättävän vaikeaa, sillä en malttanut odottaa aina lupaa lähteä tekemään. Hupsista. :D

Seuraaminen oli muistaakseni seiska tai seiskapuoli, liikkeestä maahan meno seiskan paikkeilla. Luoksetulo oli nollaa, kauko-ohjaus taisi olla vitonen kun Teppo teki sen melkoisen laiskasti. Estehyppy taas oli ihan kympin suoritus. Kun koira on 10kk eikä ikä edes vielä riitä kokeeseen menoon niin sanoisin, että asiat ovat hyvällä mallilla. Nyt otetaan paikalla pysyminen treenaamisen kohteeksi, Teppo ei malta jäädä paikalleen odottamaan jos liikun johonkin kauemmas.

Isäntä teki Hilman kanssa treenin ja siinä lähinnä kuskilla olisi treenailtavaa. Hilma teki innokkaasti ja hyvällä meiningillä, mm. luoksetulo ja estehyppy 10 ja moni muukin oli 9½. Seuraaminen on vielä vähän kaukana ohjaajasta ja perusasennot jäivät pikkuisen vinoiksi. Kokeeseen meno Hilman kanssa on siis ihan realistinen tavoite kunhan vaan ihmiset opettelevat ensin säännöt kunnolla.

Vuoden 2017 tavoitteet

Pitikin jo tuossa aiemmin kirjoitella tänne blogiin tavoitteita tälle vuodelle, mutta tässä sitten tulikin pari muuttujaa niin kirjoittaminen jäi. Onneksi vuosi on vielä aluillaan niin ehtii kirjoitella tämän vuoden tavoitteita ylös.

Tärkeimpänä tavoitteena tälle vuodelle on pysyä terveenä, pitää hauskaa ja käydä tokon kokeenomasissa treeneissä molempien kanssa. Hilman kanssa haluaisin käydä myös mölleissä ja treenien sujumisesta riippuen ehkä jopa ihan oikeassa tokokokeessa. Hilman kanssa pitää seuraaminen hieroa tarkemmaksi sekä työstää kontaktia ohjaajaan päin paremmaksi.

Teppo saa jatkaa tokon treenailua ja häiriöiden sietoa. Ainakin kotosalla treenaillaan myös rallyn alokasluokan kylttejä, nuoren miehen kehityksestä riippuen loppuvuodesta voisi myös käydä jossain möllikisoissa ottamassa tuntumaa kisaamiseen.

Voi Teppo minkä teit!

Torstaina olin tallilla ja isäntä omissa menoissaan. Teppo oli sillä aikaa onnistunut jostain keplottelemaan mun repun käpäliinsä ja löytänyt sieltä askillisen xylitol-pastilleja.

Isäntä oli tullut kotiin ja ovella oli vastassa kaksi koiraa, tyhjä pastillirasia ja keittiön täydeltä oksennusta.. Oletuksena on, että Teppo oli vetänyt pastillit huiviinsa, mutta ei ole mitään varmuutta siitä ehtikö Hilmakin niitä maistaa.

Molemmat koirat olivat ihan pirteitä ja hyvissä voimin. Soittelimme päivystävälle eläinlääkärille ja saimme ohjeeksi seurata koirien vointia ja antaa sokeria puolen tunnin välein. Siinähän se ilta sitten sujuikin rattoisasti sokeria syötellen. Koirat olivat onneksi ihan pirteitä ja leikkisiä. Tepon mahakarvoista, housukarvoista ja varpaiden väleistä (!) löytyi onneksi myös useampi liiskaantunut pastilli.

Parin viikon päästä mennään sitten verikokeisiin tarkistamaan molemmilta maksa-arvot. Täytyy pitää peukut pystyssä, että kumpi niitä pastilleja olikaan syönyt ehti oksentaa kaiken äkkiä pois.

Molemmat ovat olleet normaaleja omia itsejään tuon jälkeen.. kuten kuvastakin näkyy.

Vuosi 2016

Viime vuosi oli koiraharrastamisen kannalta erittäin hyvä ja opettavainen. Kirjoittelenpa ylös vähän viime vuoden tapahtumia.

Hilman kanssa kävimme keväällä kolmet rally-toko kisat vaihtelevalla menestyksellä, joko tuli hyvä tulos tai sitten ei tulosta ollenkaan.

Kesä pidettiin taukoa treenistä, harjoiteltiin parempaa hihnakäytöstä lenkillä ja treenattiin seuraaminen paremmalle mallille. Kesäkuussa käytiin tekemässä yhdet ratatreenit ja paras palaute siellä oli kanssatreenajalta, joka kehotti minua kävelemään reippaammin radalla. Hyvä havainto, kiitos sinulle kuka sitten lienetkin!

Elokuussa kävimme kokeilemassa onneamme mölli- rallykisoissa. Näistä kisoista napsahti luokan voitto 98 pisteellä, vaikka ennen rataa hermoilin ihan huolella kun kisa pidettiin nurmikentällä. Arvatkaa, oltiinko aiemmin treenattu kertaakaan nurmella.. Saimme samalle viikolle myös peruutuspaikan virallisiin kisoihin, joista tuli 95 pistettä.

Syyskuussa kävimme Hilman kanssa luonnetestissä, jossa todettiin Hilman olevan toimintakyvyltään riittämätön, hermorakenteeltaan vähän hermostunut ja pehmeä. Temperamentiltaan vilkas ja taisteluhalua oli kohtuullisesti. Pisteitä tuli 16.. Näin jälkikäteen ajateltuna ei olisi kannattanut käydä tuossa testissä. Hilma on sen jälkeen säikkynyt varsinkin pimeällä liikuttaessa kaikkia epämääräisiä varjoja ja haukkunut ja stressanut kaikenlaisia äänia. No, eipä sitä voinut ennalta tietää, arvelin ennen testiä, että siitä tulee joko todella hyvät pisteet tai sitten todella huonot. Ikävä kyllä Hilma ei pystynyt palautumaan ollenkaan testin osien välillä ja siitä tulikin sitten miinusta isolla kädellä.

Treenasimme syyskauden Hilman kanssa rally-tokoa Koirakoutsilla. Marraskuussa kävimme Lahdessa corgien rally-toko-mestaruuksissa. Radalta ei tullut tulokseen oikeuttavia pisteitä, mutta corgeista olimme alokasluokassa kolmansia. :D Joulukuun alkuun saimme peruutuspaikan kisoihin Ylöjärvelle ja sieltä tuli vihdoin kolmas hyväksytty tulos sekä RTK1! Marras- ja joulukuussa kävimme myös muutamia kertoja uimassa Kangasalla, Koirapalvelu Taidogaan (tai miten tuo Taidogas sitten taivutetaankaan :D) uimalassa. Uiminen on Hilman ehdoton lempparipuuha!

Vuonna 2016 meidän talouden koirien määrä kasvoi, kun Teppo muutti taloon toukokuussa. Kuvassa ulkoillaan ensimmäistä kertaa hihnassa.

Ensimmäisen viikon ajan Hilma vihasi Teppoa ihan sydämensä pohjasta. Hilma ei voinut sietää ipanaa silmissään, ärisi ja murisi sille eikä niitä voinut pitää ollenkaan samassa huoneessa. Ehdin jo jossain vaiheessa poraamaan asiaa etteivät koirat tule ikinä ystävystymään. Onneksi pelkoni oli turha ja n. viikon kuluttua Hilma alkoi vihdoin innostua lapsosesta ja pian leikkejä piti rauhoitella, ettei meno ylly liian raisuksi.

Kesän ajan Teppo sai kasvaa ja tutustua maailmaan. Teppo oli mukana kun kävimme Hilman kanssa paimentamassa lampaita ja monessa muussa paikassa. Elokuussa, Tepon ollessa reilun 4kk ikäinen aloitimme Tepon kanssa treenit tavoitteellisten pentujen ryhmässä Koirakoutsilla.

Pentukurssin jälkeen jatkoimme tokotreeniä koko syyskauden ja Teppo on jo todella taitava nuori mies! Yhdeksän kuukauden iässä Tepon kontakti ja seuraaminen on huomattavasti parempaa kuin Hilmalla. Toisaalta, niitä onkin työstetty paljon järkevämmin ja tavoitteellisemmin kuin Hilman kohdalla. Jos Tepolla kehitys jatkuu tuota tahtia niin uskoisin, että muutaman vuoden päästä hän on jo varsin pätevä nuori mies toko- ja rallykentillä. :)

Iiris Harjun koulutuksessa 18.12. - Oivallukset osa II

Nämä ajatukset ja ideat pitäisi saada heti ylös johonkin tai ne unohtuvat kokonaan. Koitan tulkita heti koulutuksen jälkeen tekemiäni muistiinpanoja ja saada sieltä jotain järkevää ajatusta esiin.

Teimme myös kylttejä 47 (Istu- täyskäännös paikallaan oikealle -istu) ja 48 (Istu- täyskäännös paikallaan vasemmalle - istu) ja näissä keskityttiin paljon käyttämiini käskyihin. Mulla on käytössä varsin sekalainen setti käskysanoja, joita käytän ja kisatilanteissa saatan jännityksissäni höpöttää ihan mitä sattuu. Käännöksissä olen käyttänyt "kääntyy" käskyä ja seuraamiseen "seuraa" käskyä. Kyltillä 48 kokeiltiin kääntymiskäskynä seuraa- komentoa ja Hilma teki silloin käännöksen paljon tiiviimmin ja paremmin ja se onnistui jopa täysin ilman mitään käsiapua käännökseen.

Kyltti 47 meni myös jotenkuten seuraa- käskyllä. Tämän jälkeen kokeilimme kylttiä 50, jossa koira istuu perusasentoon, tulee sitten eteen istumaan ja lopuksi kiertää ihmisen selän takaa perusasentoon istumaan. Tässä viimeisenä käskynä käytän sivulle- komentoa, jonka Hilma osaa todella hyvin. Iiris sai tästä sitten ajatuksen kokeilla kylttiä 47 uudelleen niin, että käytän kääntyessäni oikealle "sivulle" komentoa. Se olikin loistoidea! Hilma teki käännöksen todella siististi ja tarkasti, sillä oli selkeästi ajatus siitä mitä pitää tehdä ja mihin kohtaan pitää päätyä. Mun täytyy nyt ottaa käyttämäni käskyt erityiseen tarkasteluun ja miettiä, mitkä käskyt missäkin kohtaa ovat toimivimpia.

Koulutus oli kokonaisuudessaan erittäin antoisa. Pidämme Hilman kanssa kevään ajan taukoa rally-tokosta ja toivottavasti saamme kevään toko- treenistä apua ja uutta asennetta asioihin, jotka nostettiin myös koulutuksessa esiin. Mielestäni meidän suurimpia haasteita tällä hetkellä ovat seuraaminen, kontakti, motivointi ja oikea-aikainen palkkaus. Aion myös jatkaa käskyjen erottelun harjoittelua, sillä Hilma seuraa minun makuuni liikaa käsiapuja istumisessa ja maahan menossa.

Iiris Harjun koulutuksessa 18.12. - Oivallukset osa I

Saimme koirakkopaikan Iiris Harjun rally-toko koulutukseen Yläjärvellä. Kävimme Hilman kanssa saamassa paljon hyviä vinkkejä ja uutta oppia koulutuksesta.

RTK1 myötä meillä on edessä siirtyminen avoimeen luokaan niin kaipasin siihen liittyen vinkkejä. Erityisesti vasemmalle tapahtuvissa käännöksissä Hilmalla on tullut ylimääräisiä istumisia tai Hilma on harhautunut minusta sen verran kauas, että käännöksissä on tullut rintamasuuntavirheitä.

Alkuun teimme kyltit 6 (270 asteen käännös vasempaan), sitten kyltit 44 (koira istuu, ohjaaja ottaa askeleen oikealle ja kutsuu koiran viereen) ja 46 (koira istuu ja tehdään 180 asteen käännös vasempaan).

Kuten arvelinkin, 270 asteen käännöksessä Hilman takapää kävi maassa kesken käännöksen. Sain kuulla, että hidastan itse siinä käännöksen lopulla aavistuksen verran ja koira reagoi siihen ja istuu. Joissakin treeneissä aiemminkin on käsitelty tuota istahdusta kesken liikkeen, silloin olen saanut ohjeeksi tehdä erilaisia takapäänkäytön harjoituksia. Olen ollut sitä mieltä, että koira kyllä osaa ja vika on jossain muualla ja nyt oli kiva saada siihen erilainen näkökulma. Tykkäsin, kun kouluttaja uskaltaa sanoa suoraan koiran ohjaajalle missä meni vikaan ja mitä pitää tehdä toisin. Saatiin käännös sujumaan mielestäni oikein hyvin kun pidin itse koko käännöksen ajan reipasta tahtia yllä.

Kyltillä 44 Hilma varasti ja siirtyi viereeni ennen kuin kutsuin sen siihen. Tätä lähdemme harjoittelemaan niin, että vaihdan vaan painoa jalalta toiselle kun Hilma istuu vieressäni perusasennossa. Hilma reagoi todella voimakkaasti mun pieneenkin painon siirtoon jalalta toiselle, se oli todella opettavaista ja silmiä avaavaa huomata miten pieniinkin liikkeisiin koira reagoi! Saimme myös vinkiksi tehdä tämä kyltti treeneissä aina väärin, eli otan askeleen ja palaan sen jälkeen koiran viereen jolloin sille vahvistuu ajatus siitä, että paikalla istuminen on se, mitä kannattaa tehdä. Vain kisoissa kyltti tehdään oikein, eli kutsutaan koira viereen. Tällöin voin ottaa kisoissakin askeleen huoletta sivulle kun voin luottaa siihen, että koira pysyy paikallaan selkäni takana.

Kyltti 46 saimme myös ohjeeksi tehdä sen riittävän reippaasti, ettei koira ehdi istahtaa kesken käännöstä. Kyltille tultaessa täytyy myös olla tarkkana, että koira seuraa tarpeeksi lähellä vasenta jalkaani kun muuten rintamasuunta leviää kesken käännöksen.

Tässä ensimmäiset koulutuksessa esiin tulleet asiat, kirjoittelen oivalluksista lisää myöhemmin kun saan jouluhommat hoidettua alta pois.

Rally-toko kisat Ylöjärvellä 3.12.

Käytiin tänään Hilman kanssa rally-toko kisoissa Koirakoutsiareenalla, Ylöjärvellä. Kisattiin alokasluokassa ja tuomarina toimi Krista Karhu.

En oikein päässyt ennen kisoja kunnolliseen "kohta on kisat" -tunnelmaan, kulunut viikko oli niin täynnä ohjelmaa, etten juuri miettiä koko kisoja. Tänä aamuna heräsin ja puuhailin ihan tavallisia vapaapäivän touhuja. Pari tuntia ennen kisapaikalle lähtöä iski ihan järjetön kisajännitys! Onneksi olin pakannut Hilman kisakirjan ja muut tarvittavat paperit jo aikaisemmin, en varmaan olisi muuten tajunnut edes ottaa niitä mukaan. Ravasin vessassa ja pyörin ympäriinsä kun yritin muistaa ottaa mukaan kaiken tarpeellisen.

Onneksi kisat olivat tutussa paikassa ja reitti sinne oli tuttu. Autoa ajaessa oli koko ajan kauhea puristava tunne vatsassa ja ihan epätodellinen olo.. että näin turvallisia kuskeja sitä on ollut liikenteessä. Kisapaikalla ilmoittautuessa kuulin, että kisat ovat n. vartin aikataulusta edellä. Kerrankin niin!

Tuli vaan vähän kiirus alkuverryttelyjen kanssa. Heitin Hilman häkin halliin ja kävin pikaisesti pissattamassa Hilman. Hallissa treenailin seuraamista, istumista ja maahan menoa. Pistin Hilman häkkiin odottelemaan ja menin seuraamaan edellisen ryhmän suorituksia. Olin niin jännityksestä sekaisin, että en löytänyt ratapiirrosta tai lähtölistoja mistään. Vaan eipä tuo haitannut, rata oli suht helppo, sain sen aika hyvin haltuun katsomalla pari suoritusta. Otin Hilman uudelleen verryttelemään kun alo- luokan edellisestä ryhmästä oli vielä muutama jäljellä. Samalla upgreidasin namit keitettyyn kieleen ja sain Hilman mielenkiinnon pysymään varmasti minussa.

Rataan tutustuminen meni nopeasti, käytiin rata ensiksi tuomarin kanssa läpi ja kävelin sen vielä kahdesti itsekseni. Pysäyttäviä kylttejä oli vain kolme, mikä sopi mulle erittäin hyvin. Arveilin, että jos menen tarpeeksi reippaasti niin Hilma ei ehdi jäädä nuuhkimaan ympärilleen.

Olimme kolmantena lähtövuorossa. Menin Hilman kanssa portin lähelle katsomaan ensimmäisen koirakon suoritusta. Siinä vaiheessa alkoi suuta kuivata, mutta meidän tavarat olivat niin kaukana etten viitsinyt lähteä enää sinne juomaan. Toisen koirakon mennessä radalle suutani alkoi kuivata ihan järjettömästi ja iski jo vähän huono olo. Istuskelin portin lähellä lattialla ja vilkuilin sivusilmällä radan tapahtumia. Edellinen koirakko lopetti ja kampesin itseni ylös ja radalle. Otin pari pysähdystä ennen lähtökylttiä, että sain itseni jotenkin kerättyä kasaan. Koira oli ihme kyllä koko ajan ihan mukana ja kuulolla mitä tapahtuu.

Lähtöluvan jälkeen mulla ei ole taaskaan mitään mielikuvia siitä, miten radan alkupuoli meni. Puolivälissä rataa oli istu- tehtävä ja muistan että pysähdyin siihen ja hengitin (varmaan ensimmäistä kertaa koko radan aikana). Sen jälkeen oli juosten-kyltti ja spiraali juosten. Se meni vähän häneksi niin uusin spiraalin.. kun olin palaamassa edellselle suorituspaikalle iski kauhea blackout että mistä ihmeestä mä lähden uusimaan. Tajusin, että en voi kysyä keneltäkään ja lähdin siitä, mistä se loogisimmalta tuntui. Spiraali juosten meni ihan superhyvin, samoin rata siitä eteenpäin. Maalin jälkeen teki mieli juosta vaan äkkiä pois.

Pääsin Hilman häkille asti ja annoin sille valtaisan läjän herkkuja. Sitten olikin pakko istua lattialle kun alkoi vapisuttaa tosi paljon. Laitoin koiran häkkiin ja koitin kirjoittaa isännälle viestiä, mutta siitä ei meinannut tulla mitään kun kädet tärisivät niin paljon. Alkoi itseäkin ihan naurattaa se jännityksen määrä. Onneksi olin jossain vaiheessa kotona tajunnut pakata mukaan lakupatukan itselleni, lakun ja veden juonnin jälkeen tuntui, että aloin olla taas jotenkin järjissäni ja kartalla maailman menosta. Tässä vaiheessa iski epäilys, että olinkohan osannut uusia sen spriraalin oikein. Juttelin treenikaverin kanssa ja hän sanoi, että näytti menneen ihan kuten pitikin.

Kävin sitten Hilman kanssa ulkona haukkaamassa vähän happea ja heittelin Hilmalle palloa. Happihyppely teki kyllä terää, sen jälkeen tajusin mistä ratapiirrokset ja tuloslistatkin löytyvät. Siellä hallin seinällähän ne olivat, en vaan aiemmin tajunnut.. Ja tuloksissa komeili meille 84 pistettä.

Saatiin siis vihdoin RTK1- koulutustunnus. Corgin kanssa harrastaminen on vähän tuurilaji, nämä olivat meidän 7. kisat, välillä on tullut hyviä tuloksia ja välillä sitten ihan kaikkea muuta. Onneksi tulee näitä onnistumisiakin. Nyt tarkoituksena olisi pitää jonkin aikaa taukoa rally-tokosta ja treenailla kevät tokoa. Toivottavasti sieltä löytyy sitten uutta asennetta rallynkin puolelle.

Kuvassa väsynyt kilpailija kisapäivän jälkeen.