En oikein päässyt ennen kisoja kunnolliseen "kohta on kisat" -tunnelmaan, kulunut viikko oli niin täynnä ohjelmaa, etten juuri miettiä koko kisoja. Tänä aamuna heräsin ja puuhailin ihan tavallisia vapaapäivän touhuja. Pari tuntia ennen kisapaikalle lähtöä iski ihan järjetön kisajännitys! Onneksi olin pakannut Hilman kisakirjan ja muut tarvittavat paperit jo aikaisemmin, en varmaan olisi muuten tajunnut edes ottaa niitä mukaan. Ravasin vessassa ja pyörin ympäriinsä kun yritin muistaa ottaa mukaan kaiken tarpeellisen.
Onneksi kisat olivat tutussa paikassa ja reitti sinne oli tuttu. Autoa ajaessa oli koko ajan kauhea puristava tunne vatsassa ja ihan epätodellinen olo.. että näin turvallisia kuskeja sitä on ollut liikenteessä. Kisapaikalla ilmoittautuessa kuulin, että kisat ovat n. vartin aikataulusta edellä. Kerrankin niin!
Tuli vaan vähän kiirus alkuverryttelyjen kanssa. Heitin Hilman häkin halliin ja kävin pikaisesti pissattamassa Hilman. Hallissa treenailin seuraamista, istumista ja maahan menoa. Pistin Hilman häkkiin odottelemaan ja menin seuraamaan edellisen ryhmän suorituksia. Olin niin jännityksestä sekaisin, että en löytänyt ratapiirrosta tai lähtölistoja mistään. Vaan eipä tuo haitannut, rata oli suht helppo, sain sen aika hyvin haltuun katsomalla pari suoritusta. Otin Hilman uudelleen verryttelemään kun alo- luokan edellisestä ryhmästä oli vielä muutama jäljellä. Samalla upgreidasin namit keitettyyn kieleen ja sain Hilman mielenkiinnon pysymään varmasti minussa.
Rataan tutustuminen meni nopeasti, käytiin rata ensiksi tuomarin kanssa läpi ja kävelin sen vielä kahdesti itsekseni. Pysäyttäviä kylttejä oli vain kolme, mikä sopi mulle erittäin hyvin. Arveilin, että jos menen tarpeeksi reippaasti niin Hilma ei ehdi jäädä nuuhkimaan ympärilleen.
Olimme kolmantena lähtövuorossa. Menin Hilman kanssa portin lähelle katsomaan ensimmäisen koirakon suoritusta. Siinä vaiheessa alkoi suuta kuivata, mutta meidän tavarat olivat niin kaukana etten viitsinyt lähteä enää sinne juomaan. Toisen koirakon mennessä radalle suutani alkoi kuivata ihan järjettömästi ja iski jo vähän huono olo. Istuskelin portin lähellä lattialla ja vilkuilin sivusilmällä radan tapahtumia. Edellinen koirakko lopetti ja kampesin itseni ylös ja radalle. Otin pari pysähdystä ennen lähtökylttiä, että sain itseni jotenkin kerättyä kasaan. Koira oli ihme kyllä koko ajan ihan mukana ja kuulolla mitä tapahtuu.
Lähtöluvan jälkeen mulla ei ole taaskaan mitään mielikuvia siitä, miten radan alkupuoli meni. Puolivälissä rataa oli istu- tehtävä ja muistan että pysähdyin siihen ja hengitin (varmaan ensimmäistä kertaa koko radan aikana). Sen jälkeen oli juosten-kyltti ja spiraali juosten. Se meni vähän häneksi niin uusin spiraalin.. kun olin palaamassa edellselle suorituspaikalle iski kauhea blackout että mistä ihmeestä mä lähden uusimaan. Tajusin, että en voi kysyä keneltäkään ja lähdin siitä, mistä se loogisimmalta tuntui. Spiraali juosten meni ihan superhyvin, samoin rata siitä eteenpäin. Maalin jälkeen teki mieli juosta vaan äkkiä pois.
Pääsin Hilman häkille asti ja annoin sille valtaisan läjän herkkuja. Sitten olikin pakko istua lattialle kun alkoi vapisuttaa tosi paljon. Laitoin koiran häkkiin ja koitin kirjoittaa isännälle viestiä, mutta siitä ei meinannut tulla mitään kun kädet tärisivät niin paljon. Alkoi itseäkin ihan naurattaa se jännityksen määrä. Onneksi olin jossain vaiheessa kotona tajunnut pakata mukaan lakupatukan itselleni, lakun ja veden juonnin jälkeen tuntui, että aloin olla taas jotenkin järjissäni ja kartalla maailman menosta. Tässä vaiheessa iski epäilys, että olinkohan osannut uusia sen spriraalin oikein. Juttelin treenikaverin kanssa ja hän sanoi, että näytti menneen ihan kuten pitikin.
Kävin sitten Hilman kanssa ulkona haukkaamassa vähän happea ja heittelin Hilmalle palloa. Happihyppely teki kyllä terää, sen jälkeen tajusin mistä ratapiirrokset ja tuloslistatkin löytyvät. Siellä hallin seinällähän ne olivat, en vaan aiemmin tajunnut.. Ja tuloksissa komeili meille 84 pistettä.
Saatiin siis vihdoin RTK1- koulutustunnus. Corgin kanssa harrastaminen on vähän tuurilaji, nämä olivat meidän 7. kisat, välillä on tullut hyviä tuloksia ja välillä sitten ihan kaikkea muuta. Onneksi tulee näitä onnistumisiakin. Nyt tarkoituksena olisi pitää jonkin aikaa taukoa rally-tokosta ja treenailla kevät tokoa. Toivottavasti sieltä löytyy sitten uutta asennetta rallynkin puolelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
p.s. Kommentit olis kivoja